Näkyväksi-valmennus jännittäjille
Näkyväksi-valmennus jännittäjille – Miksi haluan puhua jännittämisestä?
Jännittäminen on yksi yleisimmistä inhimillisistä kokemuksista, mutta silti siitä usein vaietaan. Moni jännittää yksin, kantaa mukanaan häpeää ja riittämättömyyden tunteita. Haluan nostaa jännittämisen näkyväksi, jotta sen voima heikkenee, asiasta uskalletaan puhua ja jännittämistä kokevat voivat saada apua.
Innokas esiintyjä
Lapsena ja vielä osittain nuorenakin nautin kaikenlaisten esitysten keksimisestä ja toteuttamisesta niin kotona, harrastuksissa kuin koulussa. Jossain vaiheessa yläkouluikää runojen lausuminen joulujuhlassa tai näytelmäryhmään osallistuminen ei enää ollutkaan niin cool ison yleisön mielestä ja aloin itsekin epäillä, että saatanko itseni naurunalaiseksi. Tulin varovaisemmaksi innokkuuteni kanssa ja yhä enemmän sain kuulla nälvimistä ja kokea epäsuosittuna olemista jääden tiettyjen porukoiden ulkopuolelle.
Murrosiässä pelastukseni itsetunnon kannalta oli lapsuudesta asti jatkunut kilpaurheilu, jonka parissa oli hyvä ja turvallinen olla. Siellä koettiin onnistumisia ja pettymyksiä yhdessä kavereiden ja valmentajien kanssa. 1990-luvulla harrastuspiireissä oli runsaasti aikuisia mukana. Kaikki tunsivat kaikki ja siellä sai toteuttaa itseään niin urheilussa kuin leireillä illanvietoissa kannustavien ja läsnä olevien aikuisten ja eri-ikäisten samanhenkisten urheilijoiden parissa.
Oma polkuni jännittämisen kanssa
Jännittäminen oli tuttua jo lapsena kilpailujännityksen muodossa. Halusin kilpailla ja siihen sainkin paljon harjoitusta läpi lapsuus- ja nuoruusvuosien sekä samalla altistusta jännittämisen sietämiselle. Jännittäminen ei koskaan huonontanut suoritustani, mutta tunsin sen voimakkaammin, mitä vanhemmaksi tulin ja mitä enemmän paineet menestymisestä kasvoivat.
Yläkouluaikana jokin sisälläni muuttui ja tulin tietoiseksi siitä, että on mahdollista jäädä joukon ulkopuolelle ihan tuosta vain. En olekaan kaikille riittävä omana itsenäni. Muiden arvostelemaksi tuleminen alkoi jännittää.
Nuoruusvuodet ovat tärkeää identiteetin rakentumisen aikaa. Identiteettini ja itsetuntoni rakentuivat vahvasti urheilijaminäni ympärille. Lukioaikana oli terveyshuolia, jotka murensivat urheilijaidentiteettiäni ja sitä kautta itsetuntoani. En enää halunnut olla näkyvä. En kokenut olevani riittävä. Sosiaalinen jännittäminen lisääntyi. Päässäni mietin, kenelle voisin puhua ja kenelle en todellakaan kehtaisi sanoa mitään.
Mitään en jättänyt kuitenkaan tekemättä. Opinnoissa pärjäsin hyvin. Kukaan ei varmasti edes aavistanut pääni sisällä käytyjä kamppailuja. Se innokkuus, joka minussa oli lapsesta asti ollut, vei minua edelleen eteenpäin. Halusin tehdä asioita, vaikka jännitin. Esimerkiksi laivaterminaalit olivat kauhistukseni. Erilaisia kilpailukauden päätöstilaisuuksia pidettiin tuolloin usein laivalla. Halusin olla mukana, mutta seisoin odotusaulassa tuskaisena, mahdollisimman sivussa ja laskin lukuja 1–10 ja 10–1, kunnes pääsisimme laivaan ja pois ihmispaljoudesta. Välillä luulin, että pyörryn tai että jalkani lakkaavat toimimasta. En tiennyt, mistä on kyse. En ajatellut, että asiasta voisi puhua jollekin tai että asiaan olisi mahdollista saada apua.
Jännittämisestä huolimatta pääsin myöhemmin vielä kokemaan terveenä urheilemisen ja menestymisen, yliopisto-opinnot, ulkomailla-asumisen ja itsenäistymisen. Olin onnekas, kun ympärilläni oli aina perhe ja ystäviä. En jäänyt ikinä kokonaan yksin. Jännitys kulki kaikessa mukana, mutta pikkuhiljaa opin sietämään sitä. Tiesin, että pärjään. Koin onnistumisia. Halusin taas olla näkyvä.
Opinnot, jotka eivät ikinä pääty
Toimin lähes 15 vuotta opettajana, ja olen koko ajan opiskellut lisää. Ihmisen mieli on niin kiinnostava, ettei sen kanssa tule valmiiksi koskaan. Halusin tietää lisää nepsy-asioista, läsnäolon voimasta, mielen hyvinvoinnista, psyykkisestä suorituskyvystä, kehomieliyhteydestä ja jännittämisestä. Opettajana tunsin jännittävien nuorten tuskan, halusin auttaa ja olla tukena vielä paremmin. Opiskelin lisää ja antaudun jännittämisen aiheelle vihdoin syvemmin. Olinhan kokemusasiantuntijakin. Miten nämä upeat nuoret uskaltaisivat olla näkyvillä? Näyttää kaikki värinsä? Voisiko jännittäminen olla missioni?
Miksi jännittämisestä pitää puhua ääneen
Jännittäminen on yksi yleisimmistä inhimillisistä kokemuksista, mutta silti siitä usein vaietaan. Moni jännittää yksin, kantaa mukanaan häpeää ja riittämättömyyden tunteita. Siksi haluan nostaa jännittämisen näkyväksi, jotta sen voima heikkenee, asiasta uskalletaan puhua ja jännittämistä kokevat voivat saada apua.
Vaikka nuorilla ja nuorilla aikuisilla jännittämisen kokeminen on voimakkaimmillaan, uskon, että jännittämisen ja esillä olemisen vaikeuden vaikutus näkyy myös työelämässä. Niin henkilökohtaisella tasolla kuin isommassakin mittakaavassa.
Olen keskustellut paljon jännittämistä kokevien ihmisten kanssa. Jännittämisen on koettu vaikuttavan kielteisesti tai rajoittavasti esimerkiksi seuraaviin tilanteisiin:
- työnhaku ja erityisesti työhaastattelutilanne kuormittaa kohtuuttomasti
- uralla etenemisestä kieltäydytään tietoisesti, jos tiedossa on lisää esillä oloa
- projektin myyminen asiakkaalle epäonnistuu jännittämisen takia
- työtehtävien siirtäminen kollegalle, jos esillä oleminen on itselle epämiellyttävää
- uusista työmahdollisuuksista kieltäytyminen ja tutussa pysyminen
- uran suunnan kääntäminen tai alan vaihto, jotta esiintyminen vähenee
- asioiden edistämisen viivyttely, koska seuraava askel vaatii esillä oloa
- verkostoitumistilaisuuksien systemaattinen välttely
Teemme päivittäin monia valintoja ja päätöksiä sekä tietoisesti, mutta myös tiedostamatta. Kuinka moneen valintaan tai päätökseen luulet, että jännittäminen liittyy?
- Montako kertaa olet jättänyt puheenvuoron käyttämättä palaverissa, koska ajattelet, ettei mielipiteelläsi ole väliä?
- Oletko joskus vältellyt työpaikan yhteistä kahvihetkeä, koska koet juttelun isossa porukassa epämiellyttäväksi?
- Oletko tarjonnut työkaverillesi mahdollisuutta ottaa vastuuta isomman work shopin pitämisestä, vaikka alun perin tehtävä osoitettiin sinulle ja urasi olisi hyötynyt tästä kokemuksesta ja näkyvyydestä?
Jännittäminen vaikuttaa enemmän kuin huomaamme
Jännittäminen ei näy vain esiintymishetkessä. Se voi alkaa päiviä ennen:
- unet häiriintyvät
- keskittyminen herpaantuu
- keho käy ylikierroksilla
- mieli rakentaa uhkakuvia
Tämä kuormitus on todellista. Se vaikuttaa työkykyyn, hyvinvointiin ja siihen, miten ihminen uskaltaa ottaa tilaa elämässään.
Kun jännityksestä puhutaan avoimesti, ihminen ei enää jää yksin kokemuksensa kanssa.
Jännityksen piilottaminen vie energiaa — näkyväksi tuleminen vapauttaa
Moni yrittää selvitä jännityksestä peittämällä sen. Tämä vie valtavasti energiaa. Se kaventaa tilaa olla oma itsensä.
Kun jännityksen uskaltaa tuoda näkyväksi — edes itselleen — tapahtuu jotakin olennaista:
- keho rauhoittuu
- mieli selkeytyy
- esiintyminen muuttuu raskaasta selviytymisestä aidoksi läsnäoloksi
Tämä on syy, miksi puhun jännittämisestä. Se ei ole este, vaan portti syvempään itseymmärrykseen.
Siksi Näkyväksi‑valmennus on olemassa
Näkyväksi‑valmennus syntyi tarpeesta kohdata jännitys tavalla, joka on lempeä, tutkiva ja inhimillinen. Ei piilottamalla, ei pakottamalla, vaan ymmärtämällä.
Valmennuksessa:
- tehdään näkyväksi ne tunteet, jotka vievät sinut pois läsnäolosta
- opetellaan säätelemään hermoston reaktioita
- rakennetaan sisäistä turvaa askel askeleelta
- kohdataan esiintymisen pelot ennakoiden, ei vasta lavalla
Kun ihminen oppii säätelemään jännitystään, hän ei vain esiinny paremmin — hän voi paremmin.
Haluan, että kukaan ei jää jännityksensä kanssa yksin
Siksi puhun jännittämisestä. Siksi teen tätä työtä. Siksi Näkyväksi‑valmennus on minulle tärkeä.
Jos haluat ymmärtää omaa jännitystäsi paremmin ja löytää keinoja tulla näkyväksi omalla, aidolla tavalla, olet lämpimästi tervetullut mukaan.
Lisätietoja saat minulta: