Koulumaailmassa älypuhelin on monella nuorella kuin liimattu käteen välitunneilla ja oppitunneillakin täytyy varata aikaa puhelimien asettamiseen parkkiin. Välillä erilliseen laatikkoparkkiin ilmestyy vain kuoret, jolloin puhelin on edelleen oppilaan hallussa, innokkaimmilla nuorilla saattaa olla tuplapuhelin, jolloin parkkiin kyllä tuodaan hyvillä mielin yksi puhelin toisen jäädessä vielä käden ulottuville. Harvinaista ei ole sekään, että parkista ”häviää” puhelimia tunnin aikana takaisin oppilaan haltuun. Perussäätöä yläkoulussa, mutta yllättävän aikaa ja (eritoten aikuisen) energiaa vievää.
Etenkin viikonlopun jälkeen on luokkahuoneessa useita väsyneitä oppilaita. Osan väsymys johtuu pelaamisesta/somettamisesta siinä laajuudessa, että unirytmi on kärsinyt ja herääminen kouluaamuun on ollut vaikeaa valvottujen öiden ja nukuttujen vapaa-aamujen jälkeen. Pahimmillaan oppilas on kertonut nukkuneensa 2 tuntia ennen kouluun tuloa! Voitte kuvitella keskittymiskyvyn tason ja oppimisen tehokkuuden tässä ”krapulaisessa” olotilassa.
Överi on överi
Nuorten itse kertomana voi pelaaminen revetä liitoksistaan kesälomalla, jolloin eräskin yläkoululainen kertoi tykittäneensä konsolipelejä 16 tuntia putkeen. Kymmenen viikon kesäloman jälkeen kestää hetki, että osa nuorista saa taas opiskelurytmistä kiinni.
Nepsymessuilla 11/23 neuropsykologi Tuomo Aro esitteli tutkimuksia, joissa on todettu, että
sosiaalisen median runsas käyttö on yhteydessä esimerkiksi erilaisiin nuorten mielenterveyden haasteisiin.
Aro: ”Pojilla masennusriski kasvoi 9 % per sometettu tunti päivässä, tytöillä 13 %.”
Aro muistutti myös, että nepsy-lapsen kanssa on oltava tarkkana älylaitteiden käytön suhteen. He koukuttuvat yleensä neurotyypillistä helpommin älylaitteen automaattiseen vilkuiluun, joka on lääkettä tylsyydelle. Autisminkirjon henkilöillä on keskimääräistä enemmän ruutuaikaa arjessa.
Tärkeää on Aron mukaan huomata, että monen tunnin päivittäinen sometus lisää nuorilla
sosiaalista vertailua, joka on omiaan lisäämään henkistä pahoinvointia. Myös moni
mielenterveyttä tukeva asia jää sometuksen takia tekemättä: vähemmän aikaa ystäville ja
perheelle, vähäisempi liikkuminen, vähemmän unta.
Digikrapula ja uni
M. Walkerin hittikirja Miksi nukumme – Unen voima antoi innoituksen tämän blogitekstin otsikkoon ”Digitaalinen kestokrapula”. Hän kuvaa kirjassaan tutkimustuloksia, joissa on selvitetty iPadin käytön vaikutusta ihmisen *melatoniinitasoon silloin, kun iPadia käytettiin lukemiseen useiden tuntien ajan juuri ennen nukkumaan menoa. Lukemisurakka toistettiin viitenä peräkkäisenä päivänä. IPad-ryhmässä melatoniinin eritys viivästyi n. 50 % yössä ja siirsi otollista nukahtamisaikaa noin kolmella tunnilla.
Myös unen määrä ja laatu muuttuivat kolmella tavalla:
1. REM-unen määrä väheni huomattavasti
2. Koehenkilöt tunsivat seuraavana päivänä väsymystä
3. Pitkään kestävä jälkivaikutus: melatoniinitason nousu viivästyi 90 minuuttia vielä useiden
vuorokausien ajan iPadin käytön päättymisen jälkeen. Runsaasta iPadin käytöstä ennen
nukkumaan menoa aiheutui ikään kuin pitkittynyt digitaalinen krapula.
IPadista lähtevä sininen LED-valo vahingoittaa eritoten lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä, koska se haittaa nukahtamista ja unen vähyys vaikuttaa negatiivisesti kehittyviin aivoihin.
Aloittaisinko somepaaston?
Digilaitteiden käyttöä kannattaa rajoittaa mahdollisimman tehokkaasti niin lapsilla kuin aikuisillakin: esim. aikarajoitukset, ostorajoitukset, appirajoitukset. Aron mukaan runsas ruutuaika lisää alle kouluikäisillä kehityksellisten haasteiden riskiä. Kännykän jatkuva selaaminen lisää arjen toiminnan ohjauksen pulmia kaiken ikäisillä. Myös itsesäätelyn haasteet kulkevat käsikädessä älylaitteiden suurkulutuksen kanssa.
Digilaitteiden houkuttelevuutta kannattaa vähentää ja vaivaa niiden käyttöönottamiseksi lisättävä. Myös kategorinen rajaaminen on perusjuttu: ei puhelinta oppitunnilla, ruokapöydässä, läksyjä tehdessä, sängyssä jne.
Oppiihan pelatessakin hyviä taitoja. Ei kai sitä kannata liikaa rajoittaa? Aro muistuttaa, että digipelaaminen kehittää usein vain niitä kognitiivisia taitoja, joita pelaamisessa tarvitaan. Nämä taidot voivat olla huonosti siirrettävissä arkielämän hyödyksi.
Aro toi esityksessään lohdullisesti esille myös sen, että tutkimusten mukaan somen käytön
vähentäminen yli viikoksi parantaa jo hyvinvointia.
Ilman ääripäitä
Digikrapulalta vältytään, eikä somepaastoon tarvitse ryhtyä, jos arjessa on tarpeeksi virikkeitä ja merkityksellisiä kohtaamisia älylaitteiden lisäksi. Perustarpeista pitää huolehtia: terveellinen ravinto, riittävä liikunta ja uni ovat kolme kovaa, joita sometus ja digitys eivät saa syrjäyttää.
Haluaisin vielä nähdä uudestaan sen ihmeen, kun kaikki nuoret oppilaitoksissaan viihtyvät ilman älylaitteitaan koko päivän. Katseet nousisivat välitunnilla peliruuduista, jutustelu tapahtuisi toista silmiin katsoen, eikä siinä käytävän penkillä jokainen omaan ruutuunsa vierekkäin tuijottaen. Tai haluaisin edes jotakin tämän menneen ajan muiston ja nykyisyyden somesokeuden väliltä.
*Melatoniini on nukahtamista edesauttava hormoni, jonka eritys alkaa luonnollisesti pimeän tullen.
Lähteet:
kuvat: https://www.craiyon.com/
Nepsymessut 11/23, neuropsykologi Tuomo Aron esitys: Lasten ja nuorten aivojen kehitys älylaiteaikakaudella.
M. Walker: Miksi nukumme – Unen voima (2017)